Platoninen realismi (äärimmäinen realismi) on realistinen universaalien ongelmaan liittyvä kanta. Sen mukaan universaalit eli yleiskäsitteet ovat olemassa omassa todellisuudessaan (eli ovat reaalisia), itsenäisesti partikulaareista eli yksilöolioista (universalia ante rem, ”universaalit ennen asioita”).
Kyseinen realismin muoto on saanut nimensä Platonilta, joka esitti sen mukaisen ratkaisun tunnetussa ideaopissaan. Koska universaalit olivat Platonin mukaan olemassa ideaaleina muotoina eli ideoina, platonista realismia kutsutaan myös platoniseksi idealismiksi, mikä voi aiheuttaa sekaannusta. Nykyfilosofiassa platonisesta realismista on keskusteltu muun muassa matematiikan filosofiassa, jossa se on kanta, jonka mukaan matemaattisilla entiteeteillä on itsenäinen, mielen ulkopuolinen olemassaolo. Tätä kutsutaan matemaattiseksi platonismiksi.[1]